Ennen susi-iltaa sain yhteydenottoja paikallisilta, jotka halusivat kertoa, etteivät pelkää susia ja muistuttaa niiden kuuluvan Suomen luontoon. Myös metsästäjät ottivat yhteyttä eri puolilta Suomea kertoakseen, että tuomitsevat salakaadot. Susi-iltaan nämä yhteydenottajat eivät kuitenkaan olleet tulossa, koska arvelivat sinne menevän vain susivihaajia. Sikäli sääli, koska nyt esimerkiksi median näkemys maaseudun ihmisten asenteista voi jäädä yksipuoliseksi. Valitettavasti uutisoinnissa tehdään myös pahoja ylilyöntejä ja väärät tiedot voivat jäädä elämään, kuten se, että viime vuosisadalla susi olisi tappanut lapsen Puumalassa. Tietoa ei kuitenkaan löydy Puumalan kirkonkirjoista.

Mutta susitilanne ei monella tapaa ole hallinnassa. Paikallisten ääni ei ole kuulunut Helsingissä ja Brysselissä, ja poliisienkin määrää vähennetään maalla jatkuvasti. Molemmat aiheuttavat turhautumista ja turvattomuutta sekä pahimmassa tapauksessa lain ottamista omiin käsiin, mikä on ehdottoman tuomittavaa. Ihmisten pelkoja on kuitenkin ymmärrettävä. Siksi tällaisten tilaisuuksien järjestäminen on erittäin tärkeää.

Pahiten metsään kuitenkin mennään siinä, kun pelkoa ja hysteriaa lietsotaan tahallisesti eikä hyväksytä faktista tietoa ja kunnioiteta asiallista keskustelua. Köyliössä valitettavasti kävi näin. Yleisöpuheenvuoron saivat pääasiassa etukäteen pyydetyt, susivastaiset puhujat, ja paikalle kutsutut asiantuntijat jätettiin puheenvuorotta pilkkanaurun saattelemana. Kun kysyin tätä puheenjohtajalta, hän vastasi hymyillen sen olevan tilaisuuden tarkoitus. Olikohan strateginen johto tullut Simonkadulta asti?

Yhteiskunnallista keskustelua ei myöskään auta se, jos johtavat poliitikot lähtevät julkisesti levittelemään perättömiä huhupuheita, kuten Satakunnan maakuntavaltuuston puheenjohtaja Jukka Tuori, jonka mukaan susia olisi siirretty luontoon eläinpuistoista. Tai, kuten kansanedustaja Timo Kalli, kannustamaan kansalaistottelemattomuuteen konikapinan antaman esimerkin myötä.

Tilaisuudessa esitettiin hyviäkin ehdotuksia, kuten susikannan pannoitus ja tietojen avoimuus netissä. Näin vanhemmat tietäisivät, millä alueilla sudet kulloinkin liikkuvat ja voisivat suunnitella lastensa päivät paremmin. Susienkaan määrästä ei enää tarvitsisi kinastella.

Metsästäjäkollegat voisivat kohottaa kuntoaan viemällä riistan ruokintapaikat pois asutusten läheltä, jotteivat ne houkuttelisi susia ihmisten ilmoille. Susi kun oppii tällä tavoin yhdistämään ihmisen hajun helppoon riistansaantiin ja kynnys tulla pihoihin alenee.

Yleisen ilmapiirin ja metsästyskulttuurin täytyy yksiselitteisesti tuomita salakaadot, sillä ne johtavat niin sanottujen pihasusien lisääntymiseen. Summittainen susien ampuminen on johtanut laumojen hajoamiseen, jotka ilman alfanaaraan ja -uroksen ohjausta eivät opi oikeita tapoja. Yksittäiset sudet hakeutuvat helpommin pihoille. Kuka siellä metsässä uskaltaa kohta liikkuakaan, jos siellä mahdollisesti on joukko salametsästäjiä hirvikiväärien ja haulikkojen kanssa?

Häirikkösusista puhuttiin paljon ja ne ovat todellisuutta ainakin Länsi-Suomessa. Ehdotus kuuluikin, että ne voitaisiin virkamiestyönä nukuttaa ja viedä vahvistamaan geenipankkia ulkomaille tai hätätilanteessa poliisin poikkeusluvalla ampua. Byrokratia on kuitenkin tavalliselle kansalaiselle hankala ja tähän tarvitaan helpotusta.

Tärkeä pointti oli myös se, ettei kuollut susi opi. Susien määrän sijasta susien LAATU on tärkeämpää. Suden kuuluu pelätä ihmistä. Jos yksittäinen susi ammutaan, ei tieto välity laumalle. Mutta jos liian pelottomaksi tulleesta laumasta ammutaan yksi sen jäsen, oppii muu lauma karttamaan ihmistä. Uusien poikkeuslupien käytössä tämä onkin erittäin tärkeää huomioida.

Länsi-Suomen kenttähenkilön asettaminen oli ministeriöltä illan konkreettisin lupaus. Oleellista on, että henkilö nauttii kaikkien luottamusta, myös paikallisten.

Paras ehdotus tuli kuitenkin takahuoneessa. Suuri susi-ilta kakkonen on järjestettävä, tai Ruotsin mallin mukainen Suuri Susi Symposium – tällä kertaa kuitenkin puolueettomasti ja niin, että kaikkien ääni kuuluu.

——

15.2.2013 Köyliön Lallintalolla MTK-Köyliön järjestämässä susi-illassa puheenjohtajana toimi Köyliön kunnanvaltuutettu, agronomi Maarit Markkula ja panelisteina:

maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

poliisitarkastaja Seppo Sivula sisäasiainministeriöstä

Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro

julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen Riistakeskuksesta

riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen Riistakeskuksesta

ylijohtaja Eero Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta

tutkija Samuli Heikkinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta

puheenjohtaja Tiltu Nurminen Taajamasusi-yhdistyksestä

maanviljelijä ja lammastuottaja Tapio Rintala Yläneeltä

erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta

Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja Anne Bland Huittisista

Ake Halttunen Luonto-liiton susiryhmästä sekä yleisön puolelta

ylikonstaapeli Matti Uotila Satakunnan poliisilaitokselta.