Maaseutu- ja erävihreät lähetti kaikille Vihreiden puheenjohtaehdokkaille kysymyksiä meille tärkeistä asioista. Kysymykset ja vastaukset löytyvät alta.
1. Vihreät koetaan monissa maaseutukunnissa tuottajien vihollisena. Miten vahvistaisit Vihreiden näkymistä puolueena, joka aidosti haluaa edistää kotimaista maataloutta, ja jolla on myös lääkkeet sen tekemiseen eettisesti kestävällä tavalla, tinkimättä tuottajien, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista ja kuluttajaturvallisuudesta?
Emma: Vihreillä on selkeä näkemys kestävästä kotimaisesta maataloudesta, joka perustuu korkealaatuiseen, kestävään ruoantuotantoon ja uusiin suuntiin kuten luontomatkailuun ja uusiutuvaan energiaan. Tämä on jo nyt auttanut vihreitä nostamaan profiiliaan. Emme voita olemalla kepu light, tinkimällä omista arvoistamme, vaan nimenomaan vahvalla omalla visiolla. Meillä on mahtavia toimijoita eri puolella Suomea ja on huolehdittava, että he saavat riittävän tuen näkyviltä poliitikoilta ja puolueelta. Puheenjohtajan on kierrettävä kaikkialla Suomessa. On pidettävä huolta siitä, että vihreät maatalouspoliittiset kannat näkyvät. On myös selvää, että keskustalla on kaikki intressit ylläpitää vastakkainasettelua suurten kaupunkien ja muun maan välillä. Meidän täytyy olla tarkkoja – puolin ja toisin – että emme varomattomilla sanankäänteillä edesauta tätä.
- Nyhtökaura, Härkis ja muut ruokainnovaatiot lisäävät kotimaisten elintarvikkeiden jalostusastetta. Tämä tekee kotimaisesta viljelystä kilpailukykyisempää. Vastaavanlaisia mahdollisuuksia olisi puuraaka-aineen osalta rakentamisessa ja huonekaluissa, kun panostamme esim. muotoiluosaamiseen.
- Suomen maakuvaa puhtaana, turvallisena, eettisenä ja hyvinvointia korostavana maana tulee hyödyntää myös maataloustuotteissa.
- Suomen on mahdollista tehdä kunnianhimoinen eläinsuojelulaki, jonka myötä Suomi voisi eläintuotannossaan profiloitua eläinystävällisyyteen ja eettisyyteen. Täällä ei kannata kilpailla bulkkituotannolla.
- Tuottajien jaksamisesta huolehtiminen on myös eläinten etu (mielenterveysongelmat, burn-out jne. näkyvät aina karmeimpina eläinten laiminlyönteinä)
- Yrittäjien aseman parantaminen ja esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut mahdollistavat myös paremman eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen.
- Olen mielissäni siitä, että puolueessa aletaan nyt tehdä laajempaa työtä avauksistamme maatalouteen liittyen. Tähän (kuten moneen muuhun poliittiseen teemaan liittyvään) työhön on osallistettava alalta leipänsä saavat ja asiantuntijat jne.
Mika: Vihreiden tulee toistaa selkeää viestiä että tuemme maaseutua ja ymmärrämme maaseutujen ja kaupunkien keskinäisriippuvuuden sekä käsitämme että Suomen kansallisen ruokaturvallisuuden etu on voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella hajautettu maatalous koko Suomessa sekä monipuolinen maatalous. Vihreinä edistämme myös eläinten hyvää kohtelua ja autamme niitä tukevissa rakennemuutoksissa. Viestinnässä pyrimme auttamaan ja ymmärtämään maaseudun rakennemuutosta positiivisilla ohjauskeinoilla ja tukirakenteilla. Lisäksi korostamme maaseudulla toimivien Vihreiden roolia tässä muutoksessa ja viestinnässä. Koulutamme Vihreät kansanedustajat viestimään positiivisesti elävän maaseudun rakennemuutoksen puolesta. Elävä maaseutu on Vihreä ajatus, ja Koijärveltä kotoisin olevalle puolueelle luonnollinen toimintakenttä vuorovaikutteisesti kaupunkien kanssa.
Tukemalla ekologista maaseudun rakennemuutosta mm. avopihattoihin siirtymisellä. Luomutuotteiden ALVia keventämällä tai jopa poistamalla. Maaseudun tukipolitiikka tulee auttaa sukupolvenvaihdoksia ja sukupolven vaihdoksien yhdeydessä tapahtuvia tilojen rakenteellisia muutoksia joilla tuottajat, eläimet ja maaseutuluonto alkaa voida paremmin.
Olli-Poika: Ensinnäkin meidän pitäisi kaikissa poliittisissa avauksissamme tarkastella niiden vaikutuksia riittävän laajasta näkökulmasta. Hyvä esimerkki on maataloustuet ja lomituspalvelut, joista viime aikoina käyty sinänsä hyvää tarkoittava keskustelu on antanut etenkin keskustapuolueelle avaimet leimata meitä maaseutuvastaisiksi. Poliittisten päätösten alueellisia vaikutuksia pitäisi arvioida tarkemmin ja yhdessä keskustellen, myös puolueen sisällä.
Meidän pitäisi myös nostaa enemmän valtakunnan tason keskusteluun sellaisia maaseutupolitiikkaan ja maatalouteen liittyviä avauksiamme ja näkökulmiamme, jotka herättäisivät vastakaikua myös maaseudulla ja olisivat sieltä lähtöisin. Meillä voisi olla paljon annettavaa maaseudulle esimerkiksi laadukkaaseen ruoantuotantoon, luontomatkailuun, luonto- ja ympäristökasvatukseen ja hajautettuun energiantuotantoon liittyvässä keskustelussa.
Myös esimerkiksi maatalouden rakenteiden haasteita, tai vaikkapa eläinpolitiikan kipukohtia on voitava nostaa esiin, mutta poliittisen tyylimme kannattaisi olla näissä kysymyksissä keskusteleva ja kuunteleva, koska meihin kohdistuu edelleen epäluuloja etenkin maaseutukunnissa. Lisäksi tarvitsemme (uusien) valtuutettujemme ja aktiivijäsentemme tukemista erityisesti alueilla, joilla kannatuksemme ei ole vielä niin vakiintunutta tai korkeaa.
Touko: Vihreät ovat todellinen maaseutupuolue, ei sen vihollinen. Ei ole järkevää lietsoa vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välillä, koska ilman toista ei ole toista. Nykyinen maatalouden tuotantomalli ei ole kestävällä pohjalla ja sitä tulisi kehittää suuntaan, missä voidaan turvata kotimaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuus ympäristö, ihminen ja luonto huomioiden, unohtamatta myöskään huoltovarmuutta.
Pyrkimys pitäisi olla siinä, että voidaan tuottaa Suomen oloihin soveltuvia maa- ja metsätaloustuotteita mahdollisimman pienellä ympäristökuormalla ja yhteiskunnan tuella.
Paras keino vahvistaa Vihreiden näkymistä hyvässä valossa myös maataloustuottajille, on tuoda esille vaihtoehtoja, joilla tuottajista saadaan vähemmän tuotantotuista riippuvaisia ja tuista enemmän tuotantoa kehittäviä, eikä kehitystä estäviä.
Maatalous, kuten metsätalouskin, on pitkään edennyt yhden totuuden politiikan mukaisesti ja siihen pitää puuttua aktiivisesti ja tuoda kestävämpiä vaihtoehtoja tuottajien ulottuville ja kohdentaa tukia tähän siirtymään ja parempiin käytänteisiin ja tekniikoihin. Kuten Maaseutu- ja erävihreät ovat tuoneet hyvin esiin, maataloustuet pitäisi ohjata hehtaareista ekosysteemipalveluihin.
Maataloutta ei tule missään oloissa ajaa alas tai jättää rapautumaan, vaan kehittää sitä nykyisiä tarpeita ja vaatimuksia vastaavaksi.
Mielestäni Maaseutu- ja erävihreät ovat tehneet tässä asiassa erittäin hyvää työtä. Puoluevaltuuskunnan on tehtävä uusi maaseutu- ja maatalouspoliittinen ohjelma, jolla vastaamme ajankohtaiseen keskusteluun maaseudun ja maatalouden kehittämisestä yksittäisten asia-avausten sijaan. Maaseutu- maatalouskysymykset ovat koko puolueen asia. Aktiivisuus maaseutu- ja maatalouskysymyksissä, osallistuminen ajankohtaiseen keskusteluun ja näkyminen eri foorumeilla vahvistaa vihreiden viestiä koko Suomen puolueena.
2. Millaisilla poliittisilla ratkaisuilla koko Suomi pidetään elinvoimaisena?
Emma: On tärkeää, ettemme luo keinotekoista vastakkainasettelua suurten kaupunkien ja muun maan välille. Tällainen vastakkainasettelu vahingoittaa koko Suomen menestystä. Suurten kaupunkien ja maaseudun väliin mahtuu suuri määrä eri kokoisia kaupunkeja, jotka hyvin usein unohtuvat kokonaan, kun puhutaan vain kaupungeista ja maaseudusta.
Vihreiden politiikan kovassa ytimessä olevat tavoitteet tarjoavat ratkaisuja koko Suomelle. Ei vihreiden keskeisiä linjauksia ympäristöstä, koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspolitiikasta sekä elinkeinopolitiikasta ole tehty muutamaa isoa kaupunkia ajatellen – vaan koko maata.
Hallituksen tekemät koulutusleikkaukset niin varhaiskasvatuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa vahingoittavat nimenomaan alueellista tasa-arvoa. Pahimpia kärsijöitä ovat pienempien paikkakuntien pojat. Siksi koulutusta on puolustettava. Joka maakunnassa on säilytettävä ammattikorkeakoulu, ja erityisesti lääkäri- ja opettajakoulutusta on oltava eri puolilla maata, koska ammattitaitoisen työvoiman tarve koskee koko maata.
Vihreä kaupunkisuunnittelu ei myöskään ole kehitetty vain Etelä-Helsingin tarpeisiin. Nimenomaan maakuntien pienemmän kaupungit pystyvät ylläpitämään monipuolisempia palveluita, jos yhdyskuntarakennetta kehitetään tiiviimpään suuntaan.
Moderni teknologia on vihreän alueiden politiikan tärkeä apuväline. Etätyö ja etäpalvelut vähentävät työ- ja asiointimatkojen tarvetta ja verkkokokouksilla voidaan karsia pitkiä matkoja. Verkko-opetuksen avulla on mahdollista lisätä ja monipuolistaa esimerkiksi maakuntalukioiden kieli- ja kurssitarjontaa.
Fiksulla elinkeinopolitiikalla on mahdollista luoda työtä eri puolille Suomea. Haitallisten yritystukien sijaan on tuettava uuden rakentamista ja investoitava koko maan kannalta kriittiseen infrastruktuuriin, kuten raideyhteyksien parantamiseen, nopeisiin internetyhteyksiin ja uusiutuvaan energiaan.
Maria:
- Julkisissa palveluissa ja hallinnossa on vielä paljon digitalisoitavaa. Tämä luo edellytykset sille, ettei esim. lakkautettavien ely-keskusten tai AVIen henkilöstöä tarvitse keskittää maakuntauudistuksen yhteydessä.
- Autonomisilla ajoneuvoilla ja automatisoiduilla kauppa- ja muilla palveluilla voidaan turvata palveluita myös sinne, missä ne ovat tällä hetkellä taloudellisesti kannattamattomia tuottaa.
- Etäyhteydet ja -monitorointi mahdollistavat monien kiireettömien sote-palveluiden tarjoamisen haja-asutusalueilla.
Mika: Osin edellisiä päätöksiä tukevilla poliittisilla ratkaisuilla, joilla tuetaan koko Suomessa hajautettuja erikokoisia biokaasutuotantolaitoksia, joissa tuotetaan lannasta, biojätteistä, ylijäämä biomassasta biokaasua. Mitä tuottajat voivat käyttää omaan energiantarpeeseensa ja myydä ylijäämää Suomen autokannan muuttamiseen merkittäviltä osin biokaasupohjaiseksi. Valtioneuvosto tekee poliittisen ohjauskeinopäätöksen jolla viiden vuoden sisään vaaditaan biokaasutankki jokaiselle huoltoasemalle. Tätä muutosta tuetaan rakennetuin ja myös eri tukikeinoilla biokaasulaitoksille ja ja hybridi biokaasulaitos yksiköitä (yhteiskunnan jätevesistä, biojätteistä ja ruokahävikeistä sekä mm. meijerien sivuvirroista jne.)
Olli-Poika: Lähes kaikilla kunnilla on vahvuuksia. Näitä vahvuuksia pitäisi nostaa esiin ja käyttää enemmän yhteisen hyvän edistämiseen. Olen jäsen parlamentaarisessa tulevaisuuden kuntaa suunnittelevassa työryhmässä ja siellä pienempien ja maaseutukuntien elinvoiman turvaamisen on nähty perustuvan nimenomaan kuntien yksilöllisiin vahvuuksiin. Tulevaisuuden kunta on elinvoimakunta joka tarjoaa mahdollisuuksia hyvään elämään ja esimerkiksi maaseutukunnissa luonto tuo ainutlaatuisia avaimia onnellisuuteen. Toisaalta kaikissa kunnissa tarvitaan myös selkeät suunnitelmat siitä miten peruspalvelut järjestetään ja tulevilla maakunnilla onkin suuri vastuu huolehtia siitä, että esimerkiksi digitalisaatiota ja liikkuvia palveluja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän siellä missä palveluja on vähemmän. Lisäksi kaikkiin kuntiin pitäisi turvata vähintään yleisiä julkisia palvelupisteitä, joiden kautta pääsy esimerkiksi ikäihmisten palveluihin tai hyvinvointi- ja sosiaalipalveluihin turvattaisiin kaikille myös ruuhka-Suomen ulkopuolella. Yhtenä esimerkkinä myös liikennepoliitikassa liikennekaaren mahdollisuuksia pitäisi käyttää niin, että haja-asutusalueiden tilanne vahvistuu nykyisestä.
Vihreät satsaukset esimerkiksi koulutukseen, kaikkien osallisuuteen tai vaikkapa hyvään perhepolitiikkaan eivät myöskään katso kuntatajoja. Politiikkamme lähtökohta ei ole kaupunki- tai maaseutukeskeisyys vaan yleinen toimivuus ja skaalautuvuus myös eri olosuhteisiin. Puolueena tarvitsemme lisää käytännön esimerkkejä siitä miten politiikkamme käytännössä toimisi ja mitä se missäkin tarkoittaisi.
Touko: Suomen elinvoimaisuutta tulee edistää alueiden omilla vahvuuksilla, mutta sitä ei voida ajaa pelkästään elinkeinopolitiikka edellä, kuten esim. Talvivaaran tapaus tai avohakkuisiin perustuva metsätalous osoittaa.
Luonnollinen liikkuvuus alueiden välillä, koulutus ja verkostoituminen yhdistettynä uusien innovaatioiden ja kehittyvien toimialojen tukemiseen luo parhaat mahdollisuudet kestävälle elinvoimalle koko Suomeen.
Kuten myös maatalouselinkeinoissakin, mahdollisimman suuri riippumattomuus tuotantotuista ja hyvät tuotannolliset edellytykset, ovat kestävän taloudellisen toiminnan perusta, missä pystytään parhaiten huomioimaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointi.
Mielestäni kiertotalouden ratkaisut, energiaremontti ja kotimaisen uusiutuvan ja hajautetun energiatuotannon tukeminen lisäävät maaseudun elinvoimaa. Jos maataloustukia saadaan ohjattua yhä enemmän ekosysteemipalveluihin, avautuu maaseudulle yhä enemmän työ- ja elinkeinomahdollisuuksia. Olennaista on myös hyvät tietoliikenneyhteydet, jotka mahdollistavat etätyön yhä joustavammin.
3. Puhutko maaseutua?
Emma: Oma sukuni on kalastajasukua ja olen kasvanut lähellä sitä todellisuutta, missä ihminen saa tulonsa suoraan luonnosta. Minulle jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö. Kohtaan aina ihmisen ihmisenä ja yritän kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa, mikä on heidän tarinansa ja kokemuksensa. Kuuntelemalla olen oppinut aivan valtavasti siitä, mitä on olla vihreä ja tehdä vihreää politiikkaa erilaisissa suomalaisissa todellisuuksissa. Arvostan suuresti sellaisia vihreitä toimijoita kuten Kainuun Silja Keränen tai Joutsan Lea-Elina Nikkilä, jotka ovat vieneet vihreyttä eteenpäin haastavissa olosuhteissa.
Krista: Sen osannee muut arvioida paremmin, ainakin kuuntelen sitä sujuvasti. Haluan oppia lisää, siksi olen aktiivisesti yhteydessä omaan kummi-maatalousyrittäjääni ja olen ollut hänen luonaan renkinä tutustumassa tämän päivän karjatilallisen työhön.
Maria:
- Aina olen tullut kaikkialla ymmärretyksi 🙂
- Se, että olen Helsingistä kotoisin, ei tarkoita, ettenkö tunnista niitä arkisia huolia, joita ihmisillä liittyy maaseudun palveluiden ja työpaikkojen turvaamiseen. Ei tarvitse olla maaseudulta kotoisin ymmärtääkseen ihmisten huolta omasta ja lähimmäistensä toimeentulosta.
Mika: Mielestäni kyllä koska olen kasvanut Nissinvaaran kylällä Kuusamossa, jossa asuimme vuokralla kolmessa paikassa ensin rintamamiestalossa, sitten vuokralla maatilan toisessa talossa missä osallistuin navettatöihin jne ja sitten kyläkoulun yläkerrassa. Parhaimmilla kavereilla oli poroja ja lehmiä sekä sukutilalla Kainuun Oulujärvellä oli myös eläimiä (mm. lehmiä ) siten maataloustöitä on kenttäkokemusta. Ja yhä tänä päivänä vietän paljon aikaa maaseulla ja erämaissa, puhujen luontevasti eri maaseutuelinkeinojen yrittäjien kanssa.
Olli-Poika: Olen asunut nuoruuteni Raumalla ja aikuisikäni pitkälti Tampereella. Sukuni on lähtöisin pienestä Taivassalon kunnasta. Maaseutu on ollut elämässäni läsnä etenkin lapsuudessa. Myös puolisoni suku on pieneltä maaseutukunnalta ja he asuvat siellä edelleen. Uskon että puhun tarvittaessa maaseutua siinä missä kaupunkiakin. Puhumista tärkeämpää on usein myös kuunnella. Kun puhun eduskunnassa politiikkaa, se sujuu paremmin kun olen kuunnellut mahdollisimman laajasti sitä mitä ”kentällä” puhutaan. Viime kesänä olin vihreiden edustajana myös Suomen suurimmilla maatalousmessuilla Oripäässä ja keskustelumme maaseudun tulevaisuudesta yhdessä keskustapuolueen kanssa sujui hyvin Meillä on keskustan kuten muidenkin puolueiden kanssa omat erimielisyytemme, mutta myös mahdollisuuksia hyvään yhteistyöhön. Minulla on ystäviä kaupunkien lisäksi niin maaseudulla kuin maanviljelijöinäkin. Haaveilen myös omasta mökistä, mutta ensin pitänee odottaa ruuhkavuosien helpottamista.
Touko: Jojensuuta ja jyvääskylää. Olen kaupunkien kasvatti maakunnista, mutta myös usein viitasaarelaisessa huomassa anoppilassa ja appiukon tykönä maaseudulla. Myös työni valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa on toiminut hyvänä kielikurssina.
4. Mitä mieltä olet kiinteistöverosta, sen veropohjan laajentamisesta ja veron korottamisesta?
Emma: Kiinteistövero on hyvä vero, koska kiinteistöomaisuutta ei ole mahdollista siirtää ulos maasta. On tietenkin tärkeää, että vero suhteutuu oikeudenmukaisesti kiinteistöomaisuuden todelliseen arvoon. Etenkin suurten kaupunkien varakkailta alueilta perittävä korkeakin kiinteistövero on hyvä tapa verottaa omaisuutta. Kasvavilla kaupunkiseuduilla etenkin rakentamattoman maan kiinteistöveroa kannattaa korottaa. Maaseudulla on arvioitava kohtuullisuutta perinnekiinteistöjen kustannuksista omistajilleen, jotka voivat olla pienituloisia.
Metsämaan kiinteistöveroa en kannata, koska sen taustalla on pyrkimys vauhdittaa metsien hakkuita ja se johtaisi paineeseen hakata myös omistajiensa mielestä arvokkaita metsiä. Viljelykäytössä olevan maatalousmaan kiinteistövero puolestaan ei vaikuta järkevältä ajatukselta, kun samalla viljelyä tuetaan.
Maria:
- Suomessa kiinteistövero on kansainvälisesti verrattuna matalalla tasolla. Kiinteistöveron korottamisella veropohjaa voidaan laajentaa. Kiinteistöveroa on hankala kiertää ja sillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi asumisen energia- ja tilatehokkuuteen.
Mika: Maaseudun monen yrittäjän näkökulmasta kiinteistövero on katossa, mielestäni sitä voisi joiltakin osin keventää, jotta tuottajien toimeentulo paranisi. Nyt kiinteistöverot jo paikoin yli kipurajan.
Olli-Poika: Kiinteistövero on usein tarpeellinen, mutta kuten verotus ylipäätään, sekin on pidettävä kohtuullisena. Kiinteistöveron on vastattava kiinteistön kuntoa. Rakentamattoman tonttimaan kiinteistöveroa kaupungeissa voidaan korottaa maankäytön tehostamiseksi, mutta metsämaan tai viljelymaan kiinteistövero ei vaikuta perustellulta.
Touko: Yleisellä tasolla kiinteistöveropohjan laajentaminen on kannatettava asia, kuten myös sen korottaminen, jos sitä samalla sopeutetaan muuhun verotukseen kuten ansiotuloverotukseen.
Samalla pitää myös pystyä keskustelemaan avoimesti maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverosta sekä siitä, miten kiinteistöveroa kohdennetaan erilaisiin kiinteistömuotoihin ja millä rajoilla. Esimerkiksi peltomaan hinnanmuodostus on tällä hetkellä täysin vääristynyttä Suomessa, jonka suurin syyllinen löytyy tukipolitiikasta. Eli kiinteistöihin liittyviä ongelmia tulee tarkastella kokonaisuuksina. Myöskään progressiivista, esim. taloissa lämpimiin neliöihin/kuutioihin sidottua, kiinteistöveroa olisi syytä tarkastella yhtenä perusteena veronmuodostuksessa. Tällöin saadaan verolla rahallisten vaikutusten lisäksi myös ohjaavia vaikutuksia.
5. Mitä vihreät voivat tehdä, että Suomen metsätalous olisi aidosti kestävää?
Emma: Metsäluonnon ja metsän lajien vakava tilanne on ollut tiedossa jo pitkään. Suojelualueiden määrää on lisättävä ja hakkuumääriä ei saa kohtuuttomasti kasvattaa. Tieteellinen näkemys on se, että vähintään 10 prosenttia kaikista luontotyypeistä pitäisi suojella, jotta luonnon monimuotoisuus pystyttäisiin turvaamaan. Erityisesti Etelä-Suomen metsissä ollaan kaukana tästä. Suojelualueverkoston ulkopuolella sijaitsevat arvokkaat metsät tunnetaan huonosti ja selvitykset niiden löytämiseksi on aloitettava välittömästi. Myös talousmetsiin tarvitaan lisää pehmeämpiä metsän hoidon muotoja, esimerkiksi jatkuvaan kasvatukseen perustuvaa metsätaloutta, joka on osoittautunut myös taloudellisesti järkeväksi.
Suomessa tarvittaisiin jonkinlainen kokonaistarkastelu siitä, mihin rajalliset metsävarat voi käyttää. Hallituksen “biotalouden” nimissä ajama hakkuupolitiikka uhkaa romahduttaa metsien hiilinielut ja monimuotoisuuden. Samaan aikaan luonnonsuojelusta on leikattu suhteessa enemmän kuin miltään muulta sektorilta. Suojelumäärärahat on nostettava ja hakkuutavoitteet saatava järkeviksi. Metsien polttaminen autoissa biodieselinä on hyvin tehoton tapa käyttää puuta energiana ja siksi liikenteen sähköistäminen on biopolttoaineita kestävämpi tie fossiilisista polttoaineista luopumiselle.
Krista: Jatkuvaa kasvatusta tulisi lisätä entisestään, riittävästä suojelualueiden määrästä huolehdittava, sellunkeiton sijaan tulisi tehdä enemmän erikoistuotteita, metsäkemian mahdollisuudet pitää hyödyntää paremmin. Kaikkiaan puusta pitää saada nykyistä parempi kilohinta. Metsään liittyviä palvelutuotannon mahdollisuuksia tulee hyödyntää, erilaiset matkailu- ja hyvinvointipalvelut ovat iso mahdollisuus. TKI-rahoitusta tulisi suunnata uusien puutuotteiden kehittämiseen. Biotalousbuumissa ei saa unohtaa kestävyyttä, hakkuumääriä ei voi lisätä ekologisesti kestävästi, sillä se aiheuttaa hiilinielun vähenemistä.
Maria:
- Vihreiden on edistettävä riittävän suurien yhtenäisten metsäalueiden suojelua ja talousmetsien ennallistamista. Talousmetsien avohakkuille tulee esittää vaihtoehtoja.
- Hallituksen biotaloussuunnitelmat ovat haitallisia luonnon monimuotoisuudelle ja myös ilmastolle. Vihreiden tulee tiedepuolueena tuoda aktiivisesti esille vaihtoehtoja, joissa luonnon monimuotoisuus turvataan ja jossa metsiä hyödynnetään kestävästi. Puuta tulisi käyttää polttamisen sijaan rakentamiseen ja korkean jalostusasteen tuotteisiin.
Mika: Metsälaki ehkä vaatisi päivittämisen, kun avohakkuukulttuuri on vain pahenemaan päin ja jopa rajut auraukset ovat lisääntyneet Koillismaalla. Henkilökohtaisesti katson että valikoivan metsätalouden edistäminen olisi suotavaa (ehkä pakollista valtionmailla). Lisäksi KEMERA ja muilla tukiratkaisujen muutoksilla sitä tulisi edistää myös yksityismailla. Kuhmossa Kuhmo OY maksaa parempaa hintaa laatutukista kuin höttöpuusta. Myös hirsirakentajilta ja paneelin tuottajilta on tullut palautetta, että luonnollisemmin kasvanut puu on parempaa kuin monokulttuurisesti kasvaneet ns. höttöpuut. Valitettavast jotkut yksityiset yhteismetsät yhä toteuttavat hakkuita laajoilla avohakkuilla ja aurauksilla mikä edistää ns. höttäpuita vaikka jopa Metsäkeskuksen asiantuntijat totetavat metsäseminaareissa että metsänomistajan tuoton varmimmin takaa voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella (sään ääri-ilmiöt, taudit jne) moni-ikäinen ja puulajinen sekametsä. Maailman tasolla Suomen tulisi edistää EU:n kautta globaalia metsäsopimusta millä edistettääisin kestävämpää ja monimuotoisuutta kunnioittavampaa metsätaloutta myös muualla maailmassa.
Olli-Poika: Biotalouden elinkaarivaikutukset pitäisi huomioida paremmin. Esimerkiksi biomassalle tarvittaneen jonkinlainen kohtuullinen joskin fossiilisia polttoaineita kevyempi päästökerroin, joka ottaisi sen elinkaaripäästöt ja ongelmat huomioon.
Metsiä pitäisi suojella rohkeammin etenkin eteläisessä Suomessa ja soiden suojelua pitäisi miettiä uudelleen paremmaksi. Metsähallituslain vaikutukset tulisi arvioida uudelleen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on viime vuosina jäänyt biotalouskeskustelun jalkoihin ja tarvitsemme asiassa yleisen suunnanmuutoksen, etenkin kun biotalous itsessään ei ratkaise ilmastotavoitteitamme.
Touko: Suomen metsätalous on viimeiset vuosikymmenet perustunut yhteen totuuteen laskennallisista kokonaiskuutiosta miettimättä metsätalouden ja -hoidon todellista taloudellista-, sosiaalista- tai ekologista kestävyyttä.
Suunnitellut hakkuumäärät ovat täysin kestämättömällä pohjalla monimuotoisuuden ja metsien keski-iän laskiessa. Nyt on aika siirtyä toteuttamaan metsänhoitoa ja -taloutta kestävältä, pitkälle tulevaisuuteen tähtäävältä, pohjalta. Koko Suomessa tulee siirtyä mahdollisimman nopeasti kestävämpään jatkuvan kasvatukseen, lopettaa metsämaiden maanpinnan muokkaukset sekä ojitukset.
Tämän jälkeen voidaan keskittyä kestävien jatkuvan kasvatuksen ja muiden metsänhoitometodien kehittämiseen siten, että talousmetsistä saadaan aidosti monikäyttöisiä metsiä, joissa monimuotoisuus toteutuu paremmin ja taloudellinen tulos paranee pitkässä juoksussa pienempänä investointipaineena, laadukkaampana puuna sekä aitona kestävyytenä.
6. Mitä mieltä olet kaivoksista ja kuinka uudistaisit kaivoslakia?
Emma: Käyttämämme teknologia (myös ympäristöystävällinen teknologia) tarvitsee kaivoksista saatavia raaka-aineita. Kierrättämällä näitä raaka-aineita nykyistä tehokkaammin uusia kaivoksia ei tarvitsisi perustaa likimainkaan samassa määrin kuin nyt. Kaivoksia ei saa missään olosuhteissa perustaa arvokkaille luontoalueille tai niiden läheisyyteen.
Kaivoslakia uudistaisin niin ympäristönormien kuin kaivoshankkeiden avoimuuden osalta. Ympäristölupaprosessien on oltava tiukempia ja lupia käsittelevien viranomaisten riippumattomuus on varmistettava. Ympäristövaikutusten tutkimiseen ja lupakriteerien täyttymisen arviointeihin on oltava nykyistä enemmän resursseja. Tästä on pidettävä maakuntauudistuksessa huolta. Kaivoslakiin pitää lisätä sosiaalista hyväksyntää, sillä paikallisten asukkaiden ja muiden elinkeinojen, kuten porotalouden ja luontomatkailun, huomioimista ei tehdä riittävästi. Kaiken kaivoshankkeisiin liittyvän tiedon on oltava avoimesti kaikkien saatavilla. Kannatan kaivosveron käyttöönottoa Suomessa.
Maria:
- Myös kaivosteollisuudella on paikkansa suomalaisessa elinkeinorakenteessa, mutta sen tulee tapahtua liiketaloudellisin perustein, ei valtion tuen avulla ja ympäristönsuojeluun tiukasti sitoutuen. Puolueemme on linjannut kaivosveron käyttöönotosta ja kaivoksia koskevan lainsäädännön kehittämisestä niin, että kaivostoiminnan riskit muille elinkeinoille ja ympäristölle minimoidaan. Tässä asiassa konsultoisin itseäni teemassa pätevämpiä puolueaktiiveista tutkijoihin jne.
- Kannattamattomat ja ympäristön kannalta tuhoisat hankkeet pitää pystyä lopettamaan, vaikka se lisäisi muutostuen tarvetta heikosti kehittyvissä maakunnissa.
Mika: Hituran, Raahen, Pahtavaaran, Enon Paukkajan ja Talvivaara-Terrafamen jne kaivoksien ongelmat osoittavat että Ruotsin valtiontarkastusviranston analyysi on monilta osin oikeassa: ”Kaivosjätteiden aiheuttamien ympäristövahinkojen paikkaaminen voi käydä kalliiksi veronmaksajille.Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston Riksrevisionin johtopäätös on, että vakuuksien asettaminen, valvonta ja määrä eivät vastaa kasvavan kaivostoiminnan kasvavien jätemäärien aiheuttamaa kustannusriskiä yhteiskunnalle.
Raportin mukaan jäteriskiä ja riittävää vakuusmitoitusta arvioidaan kaivoshankkeissa aivan liian myöhään eli vasta kaivostoiminnan alettua.Riksrevisionin mielestä kaivosyhtiöiden esityksestä lupakäytännön linjaksi muodostunut 30 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen on liian lyhyt, koska monilla ympäristövaikutuksilla ei ole aikarajaa.” http://yle.fi/uutiset/3-8555486
Lisäksi laajoilla varausalueilla yhtiöt yrittävät takaoven kautta suorittaa malminetsintää tekemällä kairauksia maanomistajien luvilla. Näin tapahtuu myös tunnetuilla uraanimalmialueilla, missä yhtiöt kiertävät Tukesin lupa- ja valvontaprosesseja maanomistajien suorilla, usein suullisilla luvilla. He voivat siis saada kairauslupia uraani- ja pohjavesialueille ilman vaadittuja ympäristövaikutuksien arviointeja, viranomaisten seurantaa sekä ihmisten valitusoikeuksia. Tätä ei pidä sallia, vaan järjestelmä pitää korjata myös tältä osin. Koska päästötöntä ja jätteetöntä kaivosta ei ole ja mineraalit eivät uusiudu, on Suomen kuntien ja valtion kokonaisetu, että:
1) Suomeen saadaan kaivosvero, joka jaetaan kuntien ja valtion kesken.
2) Maa- ja vesialueiden omistajille sekä yhteisöille maksetaan täysimääräiset korvaukset.
3) Luodaan suojavyöhykkeet ja kielletään malminetsintä arvokkaiden vesistöjen, luonnonpuistojen, elintarviketuotantoalueiden ja matkailualueiden ympärillä.
4) Osuus kaivoksen tuotoista jyvitetään kunnille.
5) Sosiaalisen luvan tulee tarkoittaa kunnanvaltuuston lupaa ‒ ja oikeutta sanoa ei.
6) Ennen uusia resurssihankkeita koko vanhan Lapin alueella pitää ratifioida ILO-sopimus ja neuvotella maasopimukset. Kanadan mallin mukaisesti on nykyiset varaukset ja valtaukset jäädytettävä, kunnes maanomistusoikeuskysymykset on ratkaistu.
Vihreää kaivostoimintaa on ainostaan ns. urbaanikaivokset, muista kaivoksista voi sanoa että ne voivat pyrkiä kestävään kaivostoimintaan, varsinkin jos lainsäädäntöä monilta osin uudistetaan. Lisäksi Suomen tulee edistää globaalia kaivossopimusta EU:n kautta että parhaimmat käytännöt, tekniikat, ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, päästöjen ja jätteiden vähentäminen levittäytyisivät myös maailmanlaajuisiksi käytännöiksi. https://www.vihreatuuma.fi/huomioita-kaivosbuumista/
Olli-Poika: Kaivokset ovat jossain määrin välttämättömiä ja olisi kaksinaismoralistista ulkoistaa asia kokonaan muualle. Kaivoslakia ja siihen liittyviä lakeja pitäisi tarkistaa niin että läpinäkyvyys kautta koko kaivoskeskustelun kasvaisi ja esimerkiksi lupamenettelyt olisivat johdonmukaisesti avoimempia ja kestävämmin perusteltuja. Asukkaiden osallisuutta kaivosalueiden lähellä pitäisi lisätä ja tuottajavastuuta kaivosyrityksille kasvattaa huomioimaan paremmin kaivosten pitkän aikavälin vaikutuksia sekä kaivosten välillisiä vaikutuksia mm. luontoon ja elinkeinoihin. Kaikkea luonnonvarojen käyttöä ylipäätään pitäisi tehostaa ja raaka-aineiden kierrätystä lisätä edelleen, jotta emme haaskaisi luonnonvaroja nykyiseen tapaan.
Touko: Kaivoslain konkreettiset ongelmat kohdentuvat neljään asiaan; ympäristövastuuseen, paikallisten mahdollisuuteen vaikuttaa kaivostoimintaan, maaperän alaisten asioiden omistukseen sekä kaivannaisten tuoton jakautumiseen.
Kaivostoiminnan ympäristövastuun tulisi olla jakamaton ja suunnitelmat sillä tasolla, että niistä ei aiheudu merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten tällä hetkellä tapahtuu ympäri Suomea etenkin metallikaivosten osalta. Myöskään kaivosasioissa taloudelliset intressit eivät saa ajaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin ohi, vaan kaivosten tulee toimia niiden ehdoilla.
Paikallisten mahdollisuudet vaikuttaa kaivosten toimintaan on myös turvattava. Paikallisilla tulee olla mahdollisuus estää kaivoksen tulo paikkakunnalle, jos he näin päättävät. Valtaus- ja malminetsimisoikeutta on myös syytä tarkastella kriittisemmin.
Tällä hetkellä kuka tahansa toimija maailmalta voi tehdä kaivosvaltauksen Suomesta ja tällä vauhdilla Suomesta ei kohta enää löydy kolkkaa, mitä ei varmuudenvuoksi olisi jo vallattu. Suomen pitää toimia tässä itsekkäämmin ja tarkastella malmioiden arvoa myös tulevaisuuteen, missä kaivannaisten tarve kasvaa, vaikka kaivettavat määrät vähenee. Riittävät valtausmaksut tulee ottaa käyttöön välittömästi ja malmien etsinnästä tulee maksaa riittävät korvaukset.
Kaivosten tuoton jakautumisen tulee olla reilua. Koska kaivostoiminta on määräaikaista toimintaa ja haitat sekä kulut jäävät yleensä paikkakunnalle, niin tulee kaivannaisten tuotosta osa jäädä myös paikallisille, paikkakunnalle sekä valtiolle. Etenkin, kun kyseessä on uusiutumattoman luonnonvaran käyttö, tulee korvausten olla huomattavat.
7. Mitä konkreettista tekisit maaseudun elinolojen turvaamiseksi ja kuinka varmistaisit, että tämä toteutuu?
Emma: Vihreiden on päivitettävä maaseutupoliittinen ohjelmansa. Korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotanto, uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ja luontomatkailu ovat uusia suuntia, joihin maaseutukuntien elinkeinopolitiikkaa pitää viedä. Meidän on parannettava pienyrittäjien mahdollisuuksia yhdistää erilaisia elinkeinoja. Tässä työssä perustulo on tärkeä väline.
Suomi ei voi kilpailla hinnoilla – tämä pätee myös maataloustuotannossa. Polkuhintojen sijaan meidän pitäisi löytää kilpailuedut vastuullisesta maaseutupolitiikasta: laadukkaasta, puhtaasta ruuasta, luomutuotannosta, korkeista ympäristönormeista ja eläinten hyvinvoinnista huolta pitämisestä. Nimenomaan näitä vastustamalla perinteinen politiikka on mennyt mönkään. Kuitenkin esimerkiksi Suomen luomupeltoala on kasvanut tällä vuosikymmenellä yli 50 prosenttia, joten vastuullisemmalle tuotannolle on selkeästi kysyntää.
Suomen pitäisi tehdä puhtaista, eettisistä ja korkealaatuisista elintarvikkeista kunnollinen brändi, mutta se onnistuu vain todellisella sitoutumisella tähän suuntaan. Tukia suuntaisin pois ympäristölle haitallisista tuista ja ohjaisin tukia ja kannustimia kestävään maataloustuontantoon. Maaseutu- ja erävihreiden esitys maataloustukien suuntamisesta ekosysteemipalvelujen tuottamiseen on hyvä. Juuri nyt Suomella saattaisi olla mahdollisuus vastata isosti korkealaatuisten kasvispohjaisten tuotteiden kysynnän kasvuun. Nyhtökaura ja Härkis ovat upeita suomalaisia innovaatioita ja juuri tällaista tuotekehittelyä on tuettava.
On myös huolehdittava siitä, etteivät heikompien normien vuoksi halvemmalla tuotetut elintarvikkeet valtaa markkinoita. Tässä esimerkiksi julkiset hankinnat ovat hyvä paikka edellyttää elintarvikkeilta korkeaa laatua ja luoda niille entistä enemmän kysyntää.
Krista: Palveluja enemmän pyörille, Eksotessa on hyviä malleja, joita tulee levittää soten myötä muihinkin maakuntiin. Näitä pitää levittää vihreiden toimijoiden kesken. Laajakaistan/ vastaavien toimivien nettiyhteyksien varmistamisesta koko maahan julkisen vallan pitää ottaa nykyistä suurempi vastuu. Tämä vaatii budjettirahoitusta. Luomustrategian toteuttamista tulee vahtia, tavoitteista ollaan edelleen kaukana.
Maria:
- Tästä Mevin ohjelmasta on mielestäni paljon ammennettaa tuleviin pohdintoihin: https://maaseutujaeravihreat.fi/2016/11/19/maaseutu-ja-eravihreiden-kannanotto-maataloustuet-hehtaareista-ekosysteemipalvelujen-tuottamiseen/
- Edellä mainittu palveluiden digitalisointi ja automatisointi turvaa maaseudun elinoloja. Puheenjohtajana toisin mm. niiden edistämisen hallitusohjelmaneuvotteluihin ja edistäisin näitä megatrendejä parhaani mukaan puolueen paikkamäärän mukaisella painoarvolla. Toteutumisen varmistaminen hoituisi osana hallitusohjelman toteutumisen seurantaa.
Mika: Koulutuspalvelut tulee turvata myös maaseudun pienemmissä kunnissa mahdollisuuksien mukaan. Digitalisaatiolla on ehkä edes autettavissa joidenkin koulutuspalveluiden järjestämistä myös maaseutukunnissa.
Harkitsisin ja pyytäisin selvitystä esim. Norjan mallin opintolainan korvausjärjestelmästä, jossa valmistautumisen jälkeen kun muuttaa töihin haja-asutusalueille ja ns. keskuksien ulkopuolelle pienemmille paikkakunnille opintolainaa kuoletettaisiin enemmän järjestelmän toimesta.
Perustulon edistäminen auttaisi myös monien elinkeinojen yrittäjiä juuri maaseudulla mm. matkailussa, maa- ja metsätaloudessa sekä rakennusalalla, luovilla aloilla sekä micro- ja pienyrittäjiä. Seuraavassa hallitusohjelmassa tulee olla kirjaus perustulon laajentamisesta.
Valtioneuvoston asetuksella määrätään että 5 vuoden siirtymisajan jälkeen kaikilla huoltoasemilla tulee olla biokaasutankki, ja valtio antaa tukia erilaisten biokaasulaitoksien rakentamiseen ympäri Suomea.
Valtion budjetissa rahoitetaan maaseudun ekologista rakennemuutosta sekä kevennetään luomutuotteiden ALVia.
Suomen tulee edistää hajautetun maaseutuelinkeinojen säilyttämistä, koska hajautettu maatalous- ja erätalous (poronhoito) on Suomen etu voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella, kun keskisen pallonpuoliskon ruoka-aitat tulevat kohtaamaan sään ääri-ilmöiden aiheuttamia katoja. Suomen tulee kansallisissa toimissa varmistaa että maaseutuelinkeinot pyrkivät sopeutumaan ilmastonmuutokseen.
Tukemalla energiaremonttia millä edistämme hajautettujen hybridi-uusiutuvien energioiden tuotantoa maaseudulla kuin kaupungeissa. Hajautettu energiantuotanto työllistää ja luo uutta yrittäjyyttä. Poliittisilla ohjauskeinoilla ja veroilla edistämme muutosta energiaremontin suuntaan.
Olli-Poika: Vastuullisen ja laadukkaan kotimaisen ruoantuotannon arvo pitäisi saada laajemmin sisäistetyksi koko yhteiskunnassa. Tämä voisi tarjota myös lisää elinkeinopuolen menestystarinoita. Emme pärjää hintakilpailussa halpatuotannolle eikä meidän pitäisi tarvitakaan näin tehdä. Laatu ja eettisyys ovat vahvuuksiamme ruoantuotannossa. Nämä voivat synnyttää myös innovaatioita, kuten vaikkapa Nyhtökauran ja Härkiksen kaltaiset tuotteet osoittavat. Laadukas ja kestävä ruoantuotanto kannattaisi ottaa osaksi Suomen ”tarinaa”. Myös kotimaan matkailu ja etenkin elämyksiä tarjoava luontomatkailu voisi olla Suomessa laajempaa kuin se on nyt ja sitä kannattaisi edistää edelleen. Tälle olisi myös kansainvälistä kiinnostusta. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia voidaan hyödyntää myös kaupungeissa, mutta maaseutukunnille tämä olisi erityinen voimavara.
Kaikessa valtion politiikassa pitäisi muistaa että kunnat ovat yksilöllisiä eikä yksi sapluuna sovi kaikille. Maaseutukuntienkin haasteet ovat usein yksilöllisiä ja kuntakohtaisia. Pienemmissä kunnissa ja haja-asutusalueilla yleiset haasteet liittyvät usein esimerkiksi väestön ikääntymiseen, katoaviin tai kadonneisiin lähipalveluihin, liikenneyhteyksiin ja mahdollisuuksiin tehtä työtä ja yrittää. Maakuntauudistuksessa tulisi varmistaa, että myös maaseudun kysymykset tulevat aidosti huomioiduksi eikä päätöksenteko karkaa liian kauas. Esimerkiksi sosiaalipalveluissa paikallistuntemus on usein välttämätöntä. Puoluepolitiikassa meidän pitäisi joukkoistaa päätöksentekoamme siten, että saisimme aidosti myös esimerkiksi maaseutunäkökulmaa lisättyä päätöksissämme. Tämä edistäisi välillisesti maaseudun elinvoimaa ja pärjäämistä.
Touko: Kansanedustajan olen pyrkinyt tuomaan koko Suomen näkökulmaa esille päätöksenteossa. Suomen olot ovat hyvin erilaisia ja samat ratkaisut eivät sovi aina yhtälailla Sörnäisiin kuin Sodankylään. Olennaista on tehdä ensin puolueelle yhteinen maaseutu- ja maatalouspolitiikan päivitetty ohjelma ja viedä tuon ohjelman yhteisestä viestiä koko puolueena eteenpäin niin vaihtoehtobudjeteissa ja erilaisissa avauksissa oppositiopuolueena kuin hallitusohjelmakirjauksina hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Minusta tällä hetkellä olennaisinta on pyrkiä vähentämään kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua ja lisätä vuoropuhelua oman ohjelmatyön lisäksi. Politiikan avauksissa korostaisin maataloustukien kohdentamista ekosysteemipalveluihin sekä yrittäjien toimintaedellytysten turvaamista muun muassa perustulon kautta.