28.11.2018 Pikkuparlamentin kansalaisinfossa keskusteltiin vihreästä maatalouspolitiikasta. Maaseutu- ja erävihreät, Mevi, kutsui paikalle eri tahojen edustajia kommentoimaan vihreitten uutta maatalouspoliittista ohjelmaa ja keskustelemaan suomalaisen maatalouden ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Vihreät julkisti tuoreen maatalouspoliittisen ohjelman syyskuussa 2018. Mevin puheenjohtaja Silja Keränen toimi ohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtajana. Silja nosti tilaisuuden alkuun esille muutaman ydinkohdan ohjelmasta.

Ohjelmassa todetaan, että suomalainen maatalouspolitiikka vaatii uudistamista. Tämän hetkinen tilanne ei ole hyvä kenellekään. Kohti kestävämpää maataloutta lähdetään kolmella kärjellä: kestävämpi kulutus, kestävämpi tuotanto sekä kestävämpi talous ja yhteiskunta.

Kulutuksen suuntaamisessa kestävämmäksi merkittävä avaus on eläintuotevero, joka sidottaisiin eläinten hyvinvointi-indeksiin. Tällainen vero vähentäisi kulutusta ja kohtelisi tasapuolisesti niin kotimaista kuin ulkomaista tuotantoa. Se suosisi kestävämpää tuotantoa.

Kestävämmän tuotannon saralla Vihreitten tavoitteena on saada suomalaisesta tuotannosta maailman kestävintä. Maatalous tarvitaan mukaan ilmastotalkoisiin. Ensimmäisiä käytännön keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulisi ottaa käyttöön jo seuraavalla EU:n CAP(Common Agricultural Policy) – kaudella vuosina 2021-2027.

Vihreille kestävä tuotanto tarkoittaa myös taloudellisesti kannattavaa maataloutta. Maatalouden kannattavuudesta ei voi puhua puhumatta maataloustuista. Tukijärjestelmä on uudistettava perustellisesti. Ohjelmapaperissa on melko yksityiskohtaisiakin linjauksia eri tuista. Ydinkohtina voisi mainita tukien nykyistä tarkemman suuntaamisen kestävän tuotannon tukemiseen, pääpaino tuessa ekosysteemipalveluista maksamiseen, hehtaarituet halutaan muuttaa progressiivisiksi (pienenevät tilakoon kasvaessa) ja ne tulee sitoa ympäristöehtoihin.

Luomu on puhuttanut viime viikkoina nykyisen tukikauden luomutuotannolle jyvitettyjen varojen loputtua kesken kauden. Vihreä ohjelma haluaa lisätä luomun osuutta tuotannosta, koska se on nykyisellään ympäristön kannalta kestävin tuotantomuoto. Vihreät haluaa myös siirtää luomun eri toimenpiteitä ympäristökorvausjärjestelmään. Silloin jokaisella viljelijällä on mahdollisuus ottaa käyttöön luomun käytäntöjä osaksi tavanomaista tuotantoa. Luomuun voi näin siirtyä vähitellen.

Ohjelmatyön aikana Silja Keränen kertoi ihailleensa sitä, kuinka valtava määrä tietoa maataloustuottajilla ja alan tutkijoilla on jo nykyisellään. Ja silti Vihreät haluaa painottaa, että tarvitsemme panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen myös maataloudessa. Maatalous toimialana kaipaa kehittämistä niin talouden kuin ympäristönkin näkökulmasta.

Keskusteluun oli pyydetty asiantuntijoina mukaan Luken (Luonnonvarakeskus) tutkimusprofessori Kristiina Regina, MTK:n (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto) maatalousjohtaja Johan Åberg, Natur och Miljön ympäristönsuojelupäällikkö Anne Antman ja SEY:n (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto)  toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Kristiina Regina pohti omassa puheenvuorossaan, mitkä ovat poliittisin keinoin toteutettavissa olevia muutoksia kohti kestävämpää maataloutta. Hän nosti erityisesti esille turvepellot. Ne tuottavat kaikkiaan puolet maatalouden hiilidioksidipäästöistä. Turvepeltojen raivaus tulisi lopettaa ja harkita ruoantuotannon ulkopuolella olevien turvepeltojen siirtoa muuhun käyttöön. Toinen merkittävä, npeallakin aikataululla toteutettavissa oleva muutos olisi nykyistä laajamittaisempi energiantuotanto lannasta.

Johan Åberg totesi omassa puheenvuorossaan vihreän maatalousohjelman olevan hämmästyttävän hyvä ja monilta osin täysin linjassa MTK:n ajatusten kanssa. Yhteisillä linjoilla ollaan esimerkiksi maatalouden kannattavuuden noston kanssa. Jos toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa, ei tuottajilla ole mahdollisuuksia investoida tulevaisuuteen. Merkittävimmäksi eroksi Åberg katsoi suhtautumisen eläintuotantoon. MTK:n mielestä maatalouden päästöjä voidaan merkittävästi vähentää puuttumatta tuotantorakenteeseen eläinveron tapaisilla kulutusta ohjaavilla keinoilla. MTK on julkistamassa lähiaikoina oman ilmasto-ohjelmansa.

Ympäristöjärjestöjen näkökulmasta ohjelmaa kommentoinut Anne Antman piti oleellisena, että turvataan riittävä rahoitus ympäristötoimille. Tehokkaista toimista aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset tulee voida korvata tuottajalle tasolla, joka motivoi. Uusia sopimuksia on voitava sopia joka vuosi. Rahat eivät siis saa loppua kesken tukikauden. Ympäristön näkökulmasta tarvitaan myös nykyistä parempaa kohdentamista tukirahoille. Luomutuotannon tutkimus-, kehitys- ja neuvonta on turvattava riittävällä rahoituksella. Tärkeää olisi saada esimerkiksi luomun satotasoja paremmiksi.

Kati Pulli summasi omassa puheenvuorossaan nykytilanteen ongelmat: eläinten hyvinvoinnissa puutteita, ympäristö ei voi hyvin ja tuottajat ovat uupuneita. Tulevaisuuden tavoitteeksi hän halusi asettaa pienemmän määrän eläintuotantoa ja hyvinvoivat, laiduntavat eläimet. Eläinperäisten tuotteiden käytön vähentäminen olisi myös hyväksi terveydelle. Yksi kannatettava asia on vihreässä ohjelmassa oleva suoramyynnin edistäminen. Tällä hetkellä teolliset tuottajat estävät joidenkin eläinten hyvinvointia edistävien käytäntöjen käyttöönoton, esimerkkinä porsaiden kastraatio.

Kommenttipuheenvuorojen päätteeksi Silja Keränen tuumasi puheenvuorossaan, että kun hän ensimmäisen kerran oivalsi MTK:n olevan varsin tyytyväinen Vihreitten maatalouspoliittisiin linjauksiin, mielessä kävi, mikä meni ohjelmassa pahasti pieleen. Hetken mietittyään hän kuitenkin totesi, että tuskin mikään. Tavoitteet ovat yhteiset: ympäristön ja ihmisen kannalta kestävä suomalainen maatalous. Kummankin tahon intressinä on kehittää maataloutta, ei vähentää tai hankaloittaa sitä.

Yleisökeskustelun aikana puhuttiin hiukan tarkemmin valmistautumisesta uuteen CAP-kauteen. Silja Keränen painotti, että kestävämpään maatalouteen johtavia keinoja on saatava jo seuraavaan tukiohjelmaan. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta pitää päästä kokeilemaan, oppimaan ja parantamaan käytäntöjä heti. 2028 alkava kausi on auttamatta liian myöhään. Useammassa puheenvuorossa tuli esille huoli brexitin seurauksena todennäköisesti kutistuvien resurssien kohdentamisesta: säästöjä ei saa hakea ympäristötuista.

Keskusteltiin myös mm. metsälaitumista. Todettiin niitä olevan, mutta lisääkin mahtuisi. Maidontuottaja ja Vihreitten maataloustyöryhmän jäsen Maisa Juntunen toi tuottajan terveisiä. Metsälaitumia voi hyödyntää ihan tavallisillakin maitotiloilla. Neuvontaa tulisi kuitenkin olla nykyistä paremmin. Tällä hetkellä metsälaidunnusta on hankala aloittaa, koska aloituskustannukset ovat melko korkeat, eikä aloittaessa ole varmuutta, tuleeko laitumista tukiin oikeuttavat.

Maidontuotannosta puhui myös Valion Ilkka Pohjamo. Valio jalostaa nurmea kuluttajatuotteeksi. Nurmi on kilpailukykyinen kasvi Suomen oloissa. Valiolla on uutena projektina lanseerata hiilineutraali maito. Pohjamoa arvelutti, vaikeuttaako mahdollinen eläintuotevero tällaista toimintaa. Globaalissa kilpailussa tahtoo olla niin, että vastuuttomat tuotteet määräävät hintatason ja vastuullisilla tuottajilla on vaikeuksia pysyä mukana. Tähän todettiin, että hyvinvointi-indeksiin sidottu eläintuotevero rokottaa nimenomaan niitä vastuuttomia tuottajia. Myös ohjelmaa tekemässä ollut maidontuottaja Maisa Juntunen totesi, että hänen nähdäkseen eläintuotevero nimenomaan parantaa vastuullisten toimijoiden asemaa.

Lopuksi pohdittiin, mitä voitaisiin tehdä tukijärjestelmällä, jotta saataisiin hillittyä ilmastonmuutosta. Ja erityisesti, mitä jo seuraavalla CAP-tukikaudella. Kristiina Regina totesi, että Suomessa kaikki, mikä parantaa viljelykierrossa kasvipeitteisyyttä on hyväksi meidän peltomaille (joilla satokausi 5kk). Turvepelloilla voisi velvoittaa nostamaan vedenkorkeutta satokauden jälkeen.Tukia voisi myös kohdentaa uusiin avauksiin.  Löytyisikö esimerkiksi Etelä-Suomesta tuottajia muuttamaan ympäristölle haitallisia turvepeltoja vaikkapa karpalon kasvatusalueiksi.

Johan Åberg ei haluaisi tukien ohjaavan peltojen vajaatuotolla pitämisen.  Tuilla voidaan myös kannustaa yhteistoimintaan ja uuteen teknologiaan investoimiseen. Kati Pulli taas peräänkuulutti kulutuksen ohjaamista eläinproteiinista kasviproteiiniin. Ensisijaisesti tulee tietysti lopettaa tuotanto, jossa eläimet voivat huonosti.

    Vihreitten maataloustyöryhmän jäsen Veijo Åberg totesi keskustelun lopuksi, että yksi Vihreiden maatalouspoliittisen ohjelman tavoite oli herättää keskustelua. Tällä vuosikymmenellä yksikään toinen puolue ei ole tehnyt kokonaisvaltaista maatalouspoliittista ohjelmaa. Koska politiikkaa ei tehdä yksin, Vihreät haluaa saada myös muut puolueet kirjaamaan maatalouspoliittisen tavoitteensa.

Vihreiden kansanedustaja Hanna Halmeenpää päätti tilaisuuden. Hänkin totesi, että Vihreiden maatalouspoliittinen ohjelma osittain haaste muille puolueille. Nyt pitäis tehdä jotain. Ohjelma on myös pohjaksi EU:n maatalouspolitiikan uuden kauden suunnitteluun. Kenenkään mielestä maatalouspolitiikan nykytila ei liene ole sellainen, että se pitäisi säilyttää.

Tulevaisuudessa haluamme ravitsevaa, kotimaista ruokaa, jota ei mene hukkaan. Haluamme, että se on tuotettu kestävästi ja että tuotannolla on yhteiskunnallinen hyväksyntä. Vihreät haluaa kehittää maataloutta, ei olla ajamassa sitä alas. Ei uhriuduta. Tehdään suomalaisesta maataloudesta sankaritarina.