Kotikunnassani on 465 järveä. Hyvinvoinnin kasvu perustuu metsiin ja virtaaviin vesiin, jotka kuljettivat tukkeja paperitehtaan nieluun. Jylhä ja syvä suurten selkien Päijänne oli 1960 – 1970 – luvuilla paperiteollisuuden viemäri. Nyt pahamaineinen Tiirinselkä on puhdistumassa ja kuolleita kaloja uittanut Jämsänjoki on uimakelpoinen. 1970-luvulla paikallinen luonnonsuojeluväki järjesti juhannusviikolle lipeäkalaviikon.
Sanotaan, että ensimmäisen kerran Jämsänkosken tehtailta lähtevä vesi on kirkkaampaa kuin sisääntuleva prosessivesi. Tumma, humuspitoinen yläjuoksun vesi kirkastetaan kemikaaleilla. Koskissa virtaava vesi sopisi värinsä puolesta oluen valmistukseen. Sateinen syksy ja talvi ovat valuttaneet ravinnekuormitusta lisää Kankarisveteen, josta UPM ottaa prosessivetensä.
Päijänteestä saamme lähiruokaa: kuhaa, madetta, siikaa, muikkuja ja särkeä. Roskakalan maineen vihdoin menettänyttä ärkeä, joka pääsee mausteiden ja öljyn kanssa purkkiin korvaamaan ulkoa tuotavaa kalaa pizzan päälle tai pastakastikkeeseen.
Oma lapsuusjärveni on kooltaan vain 30 hehtaaria. Vielä 1930-luvulla se oli kirkas, hiekka- ja kivikkorantainen. Ympäröivä maa- ja metsätalous näkyi ajan myötä järven tilassa. Järvemme tuntui muuttuvan epäjärveksi. Tarvitaan yksi hyvä ihminen, joka näkee kauas ja uskaltaa ehdottaa keinoja ympäristön hyväksi. Vuosituhannen vaihteessa uusi kesäasukas kutsui vanhat asukkaat koolle ja kysyi, mitä jos.
Mitä jos hankkisimme leikkurin, jolla rehevöitynyttä kasvustoa saadaan vähennettyä? Mitä jos myöhemmin ruoppaisimme järveä?
Ensimmäisenä kesänä vuokrasimme rehevöityneen kasvuston leikkaamisen tarkoitetun niittokoneen. ELY-keskus lähti mukaan. Paikalliset maanviljelijät tulivat mukaan traktoreitten ja kauhakuormaajien kanssa. Karjankasvatus järven lähialueilla loppui myös näihin aikoihin. Poistimme järvestä monta kymmentä traktorikuormallista kasvustoa, joka sitten kompostoitiin riiittävän kauan järvestä. Talven tullen opiskelimme aiheesta ja se viisas kesäasukas rakensi niittokoneen prototyypin. Toistimme noston seuraavana kesänä. Kun järvi näytti järveltä, saapui kalasääski lekuttelemaan talkoolaisten iloksi. Uivelokin on poikennut muuttomatkoillaan sykähdyttämässä.
Seuraavana talvena kirjoitimme hankesuunnitelman. Tavoitteena järven ruoppaus. Kohteiksi valittiin virtausta ylläpitävä ja parantava uoma ja muutama erillinen ranta. Ruopatun massan kuljetimme taas kauaksi rannoilta. Teimme pienen viljavuuskokeen. Herneet kasvoivat massassa nopeammin kuin mustassa mullassa.
Ruoppauksen jälkeenkin olemme niittäneet järveä. Ahvenvita on lähes kadonnut. Lumpeita ja ulpukoita tuli niiton jälkeen, mutta niidenkin määrä on kohtuullinen. Emme halua järvestämme kasvitonta uima-allasta vaan palauttaa sen sille tasolle, jonka vanhimmat projektissa mukana olleet muistavat. Siihen olemme jatkuvalla työllä päässeet.
ELY-keskuksen tuki on ollut edellytys toiminnalle. Rakensimme ELY:n ohjeiden mukaisen kosteikon järveen laskevaan jokeen muuttajien iloksi ja nyt harkitsemme heidän ehdottamansa pohjapadon rakentamista järvestä laskevan ojan suulle.
Talkoissa on riittänyt tekemistä kaikille: niittoa, keräämistä, kahvinkeittoa, kompostointia, talkoopäiväkirjan ylläpitoa, hankesuunnitelman ja loppuraportin nakuttamista ja muokkaamista. Paljon uutta oppia kaikille. Oppia, jota olemme jakaneet myös muille maaseudun asukkaille.
Saara Peutere-Heikka
Vihreä opettaja ja filosofian maisteri
Jämsän varavaltuutettu ja ympäristölautakunnan jäsen