Tuleva vuosi määrittää maatalouden ja maaseudun kehittämistä poikkeuksellisen paljon, sillä valmistelussa olevat ratkaisut vaikuttavat käytännössä jokaisen maatilan toimintaan vielä vuonna 2035. Miten näin pitkäjänteinen maatalouspolitiikka ottaa huomioon vihreille tärkeät asiat kuten ilmastonmuutoksen, ekologisesti kestävän maatalouden ja eläinten hyvinvoinnin?
Maatalouspolitiikka on ollut keskeinen osa Euroopan yhdentymistä ja sen rahoitusta vuodesta 1962 lähtien. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) kutsutaan arkisesti sen englanninkielisellä lyhenteellä CAP. Se koostuu kahdesta pilarista eli kokonaisuudesta: Pilarista 1 katetaan viljelijöiden suorat tuet. Pilarin 1 rahoitus tulee kokonaan EU:n budjetista. Pilarista 2 rahoitetaan kansallisesti laadittuja maaseudun kehittämisohjelmia, joiden yleisimpiä toimenpiteitä ovat investointituet, maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimet ja luonnonhaittakorvaukset. Kaikki pilarin 2 tuet eivät liity maatalouteen, vaan esimerkiksi vähintään viisi prosenttia niistä on varattava paikallistason toiminnan kehittämiseen, ns. Leader-toimintaan.
CAPia suunnitellaan ja toteutetaan seitsemän vuoden mittaisilla ohjelmakausilla. Nyt päättymässä on ohjelmakausi 2014–2020. Uuden kauden 2021–2027 toimeenpano alkaa vasta vuonna 2023. Viivytyksistä on tullut jo tapa: nykyisen kauden soveltaminen alkoi vuoden myöhässä vuonna 2015. Lykkäykset eivät estä esimerkiksi tukien maksua viljelijöille. Rahat otetaan uuden rahoituskauden budjetista mutta edellisen ohjelmakauden ehdoilla. Lykkäys siis haittaa erityisesti uuden ohjelmakauden tavoitteiden toteuttamista.
Valmistelun alkaessa uuteen CAP-ohjelmakauteen liittyy aina suuria toiveita ja kunnianhimoisia tavoitteita. Kun ohjelmaa päästään vihdoin toteuttamaan, kahden ohjelmakauden väliset erot ovat kuitenkin tasoittuneet niin, että muutokset eivät käytännössä ole kovin radikaaleja. Toisaalta CAP-ohjelmaan kerran tuotu elementti ei myöskään katoa sieltä aivan helposti. Esimerkiksi vuodesta 1994 mukana ollut ympäristötukijärjestelmä kehittyy edelleen. Vaatimaton alku tukiehtoihin, joiden tavoitteena on vaikuttaa ilmastonmuutokseen, tuli mukaan nykyiselle ohjelmakaudelle. Uuden CAP27-ohjelmakauden tavoitteissa niiden merkitys on entistä suurempi, joten voi olettaa, että ilmastomuutos pysyy aiheena myös vuodesta 2028 eteenpäin.
Uuden CAP-kauden haasteena on pienentyvä rahoitus, mikä vaikuttaa tukien tasoihin ja sisältöön. Maaseudun kehittämisohjelmaan kohdistuvat leikkaukset ovat suhteellisesti suurempia kuin leikkaukset suoriin tukiin, mikä tarkoittaa, että ympäristöä ja maatalouden rakenteellista kehittämistä hyödyttävää tukea on tarjolla aiempaa vähemmän.
Eräs syy muutokseen on, että suoria tukia saadakseen viljelijät joutuvat jatkossa toteuttamaan nykyistä tiukempia ilmasto- ja ympäristötoimenpiteitä. Lisäksi kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön ns. ekojärjestelmiä, joilla tuetaan viljelijöitä, jotka haluavat soveltaa pakollisia vaatimuksia pidemmälle meneviä ympäristökäytäntöjä. Ekojärjestelmät rahoitetaan kansallisista suorien tukien määrärahoista, eli kokonaan EU:n budjetista. Ekojärjestelmä vastaisi siis nykyisiä ympäristökorvausjärjestelmiä, mutta kokonaan EU:n rahoituksella.
Kun Suomen peltoalasta jo nykyisin yli 80 prosenttia on ympäristökorvausjärjestelmän piirissä, tarkoittavat kiristyvät ”perustuen” vaatimukset, että ympäristön tila ei sanottavasti edisty. Sen sijaan pilari 2:n mukaisessa ympäristökorvausjärjestelmässä toteutettaville tehokkaille toimenpiteille on tarjolla vähemmän rahaa ja tiukemmin ehdoin.
Esimerkiksi luomutuotannon kannalta niukkeneva ympäristökorvaus on räikeässä ristiriidassa EU:n tuoreiden biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioiden kehittämistavoitteen kanssa. Tavoitteena nimittäin on kasvattaa luomuviljellyn peltoalan osuus EU:n peltoalasta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, kun osuus vuonna 2019 oli 8 prosenttia koko EU:ssa ja 14 prosenttia Suomessa.
Luvassa on siis ennennäkemätön vääntö uuden ohjelmakauden mukaisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta Suomessa. Vaikka ympäristötukijärjestelmää on sovellettu Suomessa jo vuodesta 1995 lähtien, eivät tulokset juurikaan näy esimerkiksi Itämeren parantuneena tilana. Käykö samoin nyt, kun tukien ehtona ovat ilmastotoimenpiteet, eli tuet kyllä hyödyttävät viljelijöitä mutta eivät ilmastoa? Niin käy, jos tukien ehdot eivät ole ilmaston kannalta tehokkaita.
Sampsa Heinonen