Vihreät ovat jo pitkään tavoitelleet ruoantuotannon suuntaamista eettisesti ja ympäristöllisesti kestäväksi. Erityisesti siirtymä kasviperäisempään tuotantoon, eläinten hyvinvointiin panostaminen sekä perinnebiotooppien hoidon edistäminen ovat olleet vihreän maatalouspolitiikan ytimessä.
Puoluekokousaloitteessa ”Lopetetaan eläintuotanto” esitetään, että vihreiden tulee pyrkiä lakkauttamaan kaikki sellainen eläinten kasvatus, jonka ensisijaisena tavoitteena on tuottaa eläinperäistä ruokaa. Vaikka aloite perusteluissaan keskittyykin ns. teollisen tuotannon lakkauttamiseen, aloitteessa teollinen tuotanto on määritelty minä tahansa eläinten kasvatuksena joka tuottaa eläinperäistä ruokaa. Ajatus on kaunis, mutta lyhytnäköinen ja toteuttamiskelvoton.
Eläimet edustavat ruoantuotannossa ja koko ekosysteemissä merkittävää osaa. Alueet joilla ei voida viljellä ihmisravinnoksi kelpaavia kasveja – esimerkiksi Pohjois-Suomi – voivat soveltua nurmituotantoon märehtijöille. Ilmasto asettaa Etelä-Suomessakin suuria rajoituksia täysipainoisen, puhtaasti kasviperäisen ravinnon tuottamiseen. Käytännössä olisimme eritysesti proteiinin suhteen vahvasti tuontiriippuvaisia.
Ruuan tuotanto tulee perustumaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa peltoviljelyyn. Yksivuotisten ruokakasvien viljely ei ylläpidä maaperäämme tuotantokykyä, viljelykierrossa tarvitaan monivuotisia nurmia. Nurmien hiilen- ja typensidontapotentiaali on ylivertainen yksivuotisiin kasveihin verrattuna. Ruohoa syövät märehtijät mahdollistavat maaperän hedelmällisyyden ylläpidon sekä nurmiviljelyn että karjanlannan avulla.
Halusimme tai emme, ruokahuoltomme on riippuvainen eläimistä ja maasta. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa tuontiriippuvaisuus ruuasta on riski, jota on syytä välttää. Kaiken kotimaisen eläintuotannon lopettaminen jättää meidät täysin riippuvaiseksi ulkomailta tuotetusta ruoasta. Tämä olisi Suomen turvallisuuden ja suvereniteetin kannalta valtava riski ja ulkoistaisi ympäristövaikutukset ”jonnekin muualle”.
Aloitteessa tavoitellaan ruoantuotannon eläinkasvatuksesta luopumista, mutta ei kiinnitetä huomiota kaikkeen muuhun eläinkasvatukseen, jossa eläimet myös tällä hetkellä kärsivät. Esimerkkinä vaikka koe-eläimet, pentutehtailu, teollisuuden eläinperäisten raaka-aineiden hankkiminen tai vaateteollisuus.
Myös jos tavoitteena on kaiken tuotannon lakkauttaminen, ei ole perusteltua edistää tai edes vaatia tuottajia investoimaan tai panostamaan eläinten hyvinvointiin. Aloite saattaakin vesittää vuosien työn tuotantoeläinten olojen parantamiseksi ja tuotannon suuntaamiseksi kohti kestäviä ja eettisiä käytäntöjä.
Globaalisti kotieläinten kasvatus ruuaksi ei tule loppumaan useampaan sukupolveen. Lopettamalla kotimaisen tuotannon, edistämme eläinperäisten tuotteiden tuontia ulkomailta, jolloin tuotantotavat tai se ilmasto- ja eettiset vaikutukset eivät enää ole päätäntävallassamme.
On tunnustettava, että nykymuotoinen kotieläintalous on kaukana agroekologisesta ideaalista. Erityisesti sika- ja kanatuotanto on keskittynyt voimakkaasti ja ne yksimahaisina ovat myös enemmän ravintokilpailijoita ihmisen kanssa. Sitävastoin kohtuukokoiset hajallaan olevat, nurmituotannosta lähtevät kotieläinyksiköt tukisivat kasvituotantoa ja sen resilienssiä.
Tuotantoeläinten hyvinvointiin, maltillisiin laumakokoihin ja lajityypillisen käytöksen mahdollistamiseen pitää panostaa nykyistä enemmän.
Tavoitteena on pidettävä kotieläintuotannon ja -kulutuksen kohtuullistamista ja uusien kasvipohjaisten elintarvikkeiden kehittämistä. Vihreiden maatalouspoliittinen ohjelma sekä valmistelussa oleva eläinpoliittinen ohjelma kuvaavat tavoitteemme hyvin.
Esitämme, että puoluekokous hylkää aloitteen.
Maaseutu- ja erävihreät