Suomalainen metsäkeskustelu on usein aika polarisoitunutta. Usein nostetaan vain talousnäkökulmaa ja kaikki luonnonsuojeluun, vesistöihin tai hiilinieluihin liittyvä nähdään uhkana. Tai vaihtoehtoisesti vain kritisoidaan ekologisesti kestämätöntä toimintaa. Tällainen vastakkainasettelu on sekä turhaa että myös haitallista, koska tosiasiassa ekonomia ja ekologia kulkevat käsi kädessä.
Todennäköisesti tulevaisuudessa Suomen ilmasto tulee lämpenemään. Maa ei enää ole jäässä, tai roudaton kausi on paljon pidempi. Talvella voi sataa paljonkin vettä. Kesät voivat olla huomattavasti nykyistä kuumempia ja kuivempia. Lumipeite heikkenee ja kunnollisten talvipäivien määrä vähenee. Myrskyt ja tulvat lisääntyvät. Tällaiset olosuhteet haastavat metsätaloutta.
Tällaisissa uusissa olosuhteissa luonnon kannalta kestävämmät metsät ovat myös talouden näkökulmasta se järkevin valinta. Eri-ikäiset sekametsät kestävät tuhoja tasaikäisiä puupeltoja paremmin. Ojia ei kannata kaivaa liian syviksi, koska silloin päästöt vesistöihin lisääntyvät sekä ilmastoa lämmittävä turpeen hajoaminen kasvaa. Liian syvät ojat myös kuivattavat metsämaata liikaa, joka haastaa metsän kasvua etenkin pitkien kevät- ja kesäkausien kuivuuden aikana. Laadukkaan tukkipuun kasvattaminen etenkin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä on sekä ilmastoteko että metsänomistajan rahapussin kannalta erinomainen vaihtoehto.
Vastaavasti suomalaisessa metsäpolitiikassa olisi hyvä nähdä metsä puilta. Luonnon monimuotoisuutta parantava lainsäädäntö ja nykyistä tiukemmat säännöt metsätalouden harjoittamiseen ovat lopulta myös toimialan etu. Jonkin verran hakkuiden määrää tulee vähentää, jotta metsätalous olisi kestävää myös luonnon kannalta. Samaan aikaa meidän oikeasti tulee panostaa paljonpuhuttuun jalostusarvon kasvattamiseen. Meidän arvokasta puutavaraa ei kannata myydä halvalla, vaan jalostaa se arvokkaiksi tuotteiksi. Metsäbiotalouden tiedepaneeli onkin arvioinut, että metsätalouden merkitys kansantaloudelle voi hyvinkin kasvaa jalostusarvon kasvattamisen myötä, vaikka hakkuumäärät vähenisivät jonkin verran.
Tällä hetkellä ei voi puhua kestävästä metsätaloudesta, koska luonnon monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti. Heikkeneminen johtuu etenkin intensiivisestä metsätaloudesta. Lisäksi hiilinielutasomme on romahtanut ja suomalaiset vesistöt eivät voi hyvin. Nämä asiat pystytään kuitenkin ratkaisemaan. Tietoa ja osaamista on. On myös tiedossa, että moni suomalainen yksityismetsänomistaja haluaa tehdä luontotekoja. Se on ihan erinomaista, ja moni niitä tekeekin. Lainsäädännön tulee tukea tätä muutosta.
Kokonaisuudessaan meidän on mahdollista yhdistää ekonomia ja ekologia. Talous ja luonto kulkevat samaan suuntaan. Ilmastokestävät metsät ovat sekä metsänomistajan talouden näkökulmasta järkevin vaihtoehto, korkealaatuisen tukkipuun tuottaminen palvelee suomalaista metsäteollisuutta ja tällaiset eri-ikäisrakenteisen sekametsät ovat myös luonnon kannalta hyviä.
Silja Keränen
Kirjoittaja on Maaseutu- ja erävihreiden varapuheenjohtaja Kajaanista. Hän omistaa itsekin metsää ja on kirjoittanut ekologian ja ekonomian yhteensovittamisesta teoksen Matkalla tulevaisuuden metsään – Ristiriidoista ratkaisuihin (Art House, 2026).