Luonnon monimuotoisuuden perusta on kasvillisuudessa, sillä monien eläinlajien – erityisesti hyönteisten, perhosten ja lintujen – esiintymisalueet määräytyvät kasvillisuuden mukaan. Kasvilajeja katoaa kiihtyvällä tahdilla, mikä on luonnon monimuotoisuuden kannalta kohtalokasta. Uhanalaisten lajien Punaisen listan mukaan harvinaisten kasvien uhkatekijöistä merkittävin on ihmistoiminnan muovaamien avointen alueiden (niittyjen, ketojen, hakamaiden ym.) umpeenkasvu (s. 186). Uhanalaisista kasvilajeista peräti 36 % kasvaa niillä. Soiden ojitus ja turpeenotto on uhka 12 %:lle ja metsien käsittely 10 %:lle uhanalaisista kasveista.
Luonnon monimuotoisuutta on pitkään pyritty edistämään luomalla suojelualueita, jotka rauhoitetaan kokonaan ihmistoiminnalta. Jatkossa olisi panostettava entistä enemmän perinnebiotooppeihin – luonnonhoitoalueisiin, jotka ovat säännöllisen ammattitaitoisen hoidon piirissä. Hoitomenetelmistä tärkeimmät ovat laidunnus, puuston (erityisesti kuusien) harvennus ja ei-toivottujen kasvien niitto. Tätä työtä pitää edistää ja tukea kaikin mahdollisin tavoin, jotta luonnon monimuotoisuuden vähenemistä saadaan hidastettua.
Luonnon- ja maisemanhoito voisi tarjota maaseudulle runsaasti työpaikkoja, jos sen arvo ymmärrettäisiin. Maatilat voisivat valita tuotantosuunnakseen perinnebiotooppien hoidon, jos siitä maksettaisiin työpalkkaakin eikä vain kustannuskompensaatiota niin kuin nykyään. Ympäristöakatemian Luonnon monimuotoisuus maataloustuotannon edellytyksenä -raportin mukaan (s.10-12) ”Suomesta puuttuu vahvaa poliittista tahtoa edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua… päättäjille on tuotava esille valaisevia esimerkkejä monimuotoisuuden hyödyistä ja arvosta.” Maaseutu- ja erävihreät ry pyrkii edistämään tätä päämäärää.