Kilpailutussääntöjä ja hankintadirektiiviä tulkitaan Suomessa liian tiukasti ja usein jopa väärin. Tämä mahdollistaa suurten, monikansallisten yritysten monopoliaseman suomalaisilla julkisilla markkinoilla ja heikentää samalla pienten, keskisuurten ja paikallisten yritysten sekä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen mahdollisuuksia. Lisäksi maailmalla suosittujen yhteiskunnallisten yritysten panos ja lisäarvo on lähes kokonaan jätetty meillä hyödyntämättä julkisten palvelujen tuottamisessa. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti kesäkuun alussa hyvin esille julkisten hankintojen haasteet kansalaisjärjestöille.
Julkisten palvelujen järjestämisvastuu on Suomessa äärimilleen hajautettu, ja on ymmärrettävää, että hankintaosaamista ei pienessä maassa löydy joka kuntaan. Rahakirstujen huvetessa fiksu kunta kuitenkin ymmärtää ostaa peruspalvelunsa lisäksi samalla rahalla myös muuta lisäarvoa. Mitäpä jos hankintakriteeristössä olisikin pelkän hinnan ja laadun lisäksi sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä, jotka toisivat kunnille pidemmällä tähtäimellä säästöjä, lisäisivät työllisyyttä ja kohentaisivat aktiivisesti paikallistaloutta ja hyvinvointia? Komission laatima Sosiaalisen ostamisen opas voisi toimia hyvänä inspiraation lähteenä.
Komission sisämarkkinoiden yksikköjohtaja, Henrik Mørch, antoi viimetalvisella Suomen vierailullaan selkeän viestin suomalaisille viranomaisille: hankintadirektiiviä ei kannata entisestään jäsenmaissa tiukentaa; ei oman hankintalain eikä direktiivin tulkinnan kautta. On selvää, että saksalaista autoteollisuutta varten laadittu valtion tuki- ja kilpailulainsäädäntö ei sellaisenaan istu esimerkiksi hoito- ja hoivapalvelujen tuotantoon ja siksi viranomaisten onkin käytettävä maalaisjärkeä – monimuotoiset palvelumarkkinat, joilla toimivat niin yhdistykset kuin erilaiset yrityksetkin ovat kaikkien etu. Euroopan Unioni ei ainakaan tällä kertaa käy syntipukiksi.
Viranomaisten ei myöskään kannata pelätä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa Kelaa vastaava taho yhdessä järjestöjen ja pk-yrittäjien kanssa selvittää kilpailutukseen liittyviä haasteita palveluntuottajien näkökulmasta. Walesissa on niinikään tehty yhteinen päätös, että kaikki palvelut, joita julkisin varoin ostetaan, edesauttavat myös alueen taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Mikään ei myöskään estä järjestösektoria ja yhteisötaloutta laajemmin (ml. osuuskunnat ja yhteiskunnalliset yritykset) tarjoamasta kättä viranomaisille. Itse asiassa Euroopan sosiaalirahaston yhtenä uutena prioriteettina on tukea julkisten hankintojen fiksumpaa kilpailutusta lisäämällä tietoa, kapasiteettia ja uusia innovatiivisia tapoja tuottaa palveluja.