Vihreiden maatalous- ja eläinpoliittinen työryhmä yhdessä Maaseutu- ja erävihreiden kanssa teki lausunnon uuteen cap27-luonnokseen. Pohdinnan pohjana käytettiin vihreiden periaateohjelmaa, maatalouspoliittista ohjelmaa ja samalla aikaisemmin keskustelussa olleita tavoitteita cap-uudistukselle. Lyhyesti, työryhmä tarkasteli luonnosta seuraavien näkökulmien valossa:
- Uudistuksen tulee vaikuttaa positiivisesti maatalouden ilmasto-, ympäristö- ja vesistöjalanjälkeen
- Uudistuksen tulee parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia
- Uudistuksen tulee parantaa maatalouden kannattavuutta
- Uudistuksen tulee parantaa tutkimustiedon käyttöönottoa maataloudessa ja edelleen osaltaan kehittää maatalouden tutkimus- ja kehitystoimintaa
- Uudistuksen tulee vähentää maatalouden byrokratiaa ja viljelijöiden henkistä kuormitusta
Työryhmämme työsti aihetta useammassa yhteispalaverissa sinä lyhyenä aikana, mitä aikaa lausunto oli antaa. Miten uudistus sitten vastaa näihin tavoitteisiin?
Yrittää, mutta vauhti ei riitä. Koko työryhmämme kanta on, että uudistus on, kaiken rummutuksen, ylistyssanojen ja muutospuheen jälkeen lopulta kovin kunnianhimoton yritys. Tämä on harmillista, koska sekä tuottajien järjestöllä MTK:lla että myös monilla tuottajilla, tutkimustoimijoilla ja teollisuudella olisi ollut halua korkeammalle. Luonnoksen laatijat eivät ehkä oikeasti luottaneet siihen kuuluisaan kenttään, vaan valitsivat varovaisen, nykymallia hyvin paljon säästävän linjan.
Ilmastonmuutoksen torjunta, päästöjen vähentäminen ja hiilensidonnan lisääminen olivat yksi suurimmista haasteista tuotannossa ja sen kehittämisessä – ja samalla suuri mahdollisuus. Siksi onkin outoa, että esimerkiksi tehokkaaksi havaittu ja tuottajien suosima kerääjäkasvien viljely jäi lopulta kovin vähäiseen rooliin. Ympäristösitoumuksen perusehdot olivat hyvin teknologiapainotteiset, mikä voi valitettavasti vähentää pienempien tilojen kiinnostusta liittyä korvausjärjestelmään. Hyvääkin luonnoksesta toki löytyy, kuten turvepeltojen haitallisimpien viljelymenetelmien rajoittaminen ja kasvipeitteisyyden kannustaminen monin osin.
Eläinten hyvinvoinnin parantamiselle on kova tahtotila sekä poliitikoilla, tuottajilla että ruoan kuluttajilla. Siitä huolimatta esimerkiksi eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteet jäävät oudon vähäisiksi. Pienet tukitasot yhdistettynä vajavaiseen toimenpidevalikoimaan voivat vähentää tuottajien kiinnostusta asiaan. Tuottajapuolella on aitoa halua eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen, mutta jos tukijärjestelmä ei tähän kannusta, ei tuottajaa voi syyttää jos uudistuksia ei tapahdu. Mielestämme askel oikeaan suuntaan olisi, jos hyvinvointituki mahdollistaisi esim. luomueläintenpitoon käytettävien menetelmien kokeilua tavanomaisessa tuotannossa ja siten laskisi pidemmässä juoksussa kynnystä siirtyä luomutuotantoon – aivan kuten ympäristökorvauskin tietyiltä osin tekee. Samalla toivoisimme, että myös luomussa kannustettaisiin entistä parempiin eläinten oloihin, tukemalla luomun vaatimuksia korkeampia eläinten hyvinvointitavoitteita.
Maatalouden kannattavuuden parantaminen on monen poliitikon lempilapsi ja myös cap-uudistuksessa tätä on pidetty esillä. Kysymykseen siitä, parantaako cap kannattavuutta, ryhmämme näkemys on, että ei riittävästi. Viime vuosina paljon puhuttu valkuaisomavaraisuuden parantaminen olisi voinut olla yksi keino maatalouden kannattavuuden ja omavaraisuuden parantamiseen. Tähän suuntaan cap:issa ei kuitenkaan ole juuri mitään uusia kannustimia. Tuotantosidonnaisten tukien uudistus luonnoksessa vähentää byrokratiaa, mutta voi heikentää kiinnostusta valkuaiskasveja kohtaan, vaikka juuri sitä tulisi kotimaassa kehittää.
Tutkimuksen ja koulutuksen roolia uudistuksessa käsiteltiin myöskin eri kohdissa luonnosta. Merkittävin uudistus lienee jo Karhisen raportista tutun AgriHubin roolin kehittäminen ja edistäminen. Tämä uusi toimi on vielä varsin vaiheessa, joten siitä ei oikein voi sen enempää kommentoida. Tärkeää on, että tiedettä ja tutkimusta oikeasti kuunnellaan ja uusi tutkimustieto jalkautetaan mahdollisimman tehokkaasti käytännön toiminnaksi tiloilla. Joitakin tutkimuksessa tehokkaiksi todettuja toimia ei kuitenkaan ole haluttu käyttää – esimerkiksi aikaisemmin mainittu kerääjäkasvien viljely.
Ei esitetty cap-luonnos huono ole, mutta cap:n ympärillä pyörinyttä uudistushalua ja korkeita tavoitetasoja ajatellen luonnoksen olisi tullut olla paljon parempi. Toivottavasti kentän kritiikkiä kuunnellaan ja tuloksena olisi oikeasti parempi, kunnianhimoisempi cap. Siihen on mahdollisuuksia.
Minna Hölttä, työryhmän puheenjohtaja, Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja
Simo Räty, työryhmän jäsen, maatalousyrittäjä